maanantai 12. lokakuuta 2015

FESS-leikkaus

Terveisiä kotoa! Olin viime viikon torstaina FESS-leikkauksessa, jossa suurennettiin poskionteloiden sekä oikean otsaontelon reikiä isommiksi. Tämä toivon mukaan nyt katkaisee ontelotulehduskierteen, missä olen alkuvuodesta lähtien ollut. Leikkaus oli päiväkirurginen ja koska olen tyypin 1 diabeetikko, pääsin leikkausjonon ensimmäiseksi. Leikkaus sujui kaiken kaikkiaan hyvin, en jännittänyt operaatiota ollenkaan. Hoitajakin ihmetteli, kuinka olen niin rauhallinen kun käveltiin leikkaussaliin. Sanoin, että en osaa jännittää, koska en varsinaisesti tiedä mikä minua on vastassa. Leikkaus tehtiin onneksi nukutuksessa, ensimmäistä kertaa elämässäni sekin nyt tapahtui. Onhan se hassu tunne, kun anestesialääkäri tuikkaa suoraan suoneen nukutuslääkettä ja hoitaja pyytää hengittelemään maskiin. Toivottelee hyvät yöt ja peittelee monilla peitoilla. Siinä sitten herää parin tunnin päästä heräämössä suu ihan rutikuivana ja veden juominen alkaa oksettaa. Sitten kun jaksoin nousta seisomaan ja niiata, pääsin toiseen heräämöön, missä sain jo syötävääkin. Siellä odottelin huonovointisena puolitoista tuntia, ennen kuin pääsin lähtemään kotiin. Sitä ennen koittelin voimiani oikein urakalla, kun lähdin yksin pukuhuoneeseen ja yritin lukea lausuntoa leikkauksesta. Olisihan sitä voinut uskoa hoitajia, kun pyysivät ottamaan rauhallisesti... Pääsin sitten kotiin joskus klo13 aikaan (päivä alkoi klo7 eli ei sen pidempi operaatio) ja siitä lähtien on pitänyt ottaa rauhallisesti. 

Nyt pari päivää kotona olleena voin todeta, että edelleen nenästä vuotaa verta enemmän ja vähemmän. Pelkkää verta se ei kuitenkaan onneksi ole, nenään kun laitettiin sellaiset sulavat tamponaatiot, jotka blokkasivat enimmät veret. Nenää ei saa niistää ja sehän tästä tekee hankalan homman. Huuhdon keittosuolaliuoksella sarvikuonon avustuksella (älkää vaan erehtykö huuhtelemaan tällaisen operaation jälkeen nenää pelkällä vedellä! Voin kertoa, sattuu!) ja yritän kosteuttaa sitä suihkein. Kipulääkkeitä saa ottaa ihan reippaasti, varsinkin jos ei usko ohjeita ja on vähän enemmän liikkeellä. Sitäkään en uskonut, kun ohjeissa kiellettiin saunan kuuma löyly. En minä saunaan mennyt, mutta mieheni meni ja istuin tovin siinä alalauteella seurana. Seuraava yö olikin sitten ihan järkyttävä. Ilmeisesti saunan lämpö oli liikaa ja yskin koko yön nielusta veriklönttejä, nenä ihan tukossa. Näin painajaisia ja olin täysin vakuuttunut, että olohuoneessamme oli joku. Sinne piti kuitenkin uskaltaa, koska siellä oli kipulääkkeet ja niitä tarvittiin jo puoli 7 aamulla satsi. Joten uskokaa pois, ei saunan lämpöönkään - löylyistä puhumattakaan - tällaisten leikkausten jälkeen. Huh! 

Kaikki liikunta ja raskas nostelu ja sellainen on kielletty. En minä urheillut ole, mutta on tässä tullut käytyä kaupassa yksin tai miehen kanssa ja viimeksi tänään lähdin kesken kauppareissun takaisin autoon, kun kroppa ei enää jaksa. Eli ei tämä sairasloma ihan turhaan ole määrätty, seuraavat pari päivää aion ottaa todella rauhallisesti ja virkata korkeintaan sohvalla. Toivotaan kovasti, että tämä olo helpottuu pikku hiljaa, pään sisäinen särky ja hengittäminen helpottuisi. Ja pitkällä tähtäimellä se, että enää ei tarvisi kärsiä pitkistä ja pitkittyneistä ontelotulehduksista! 

Ei kommentteja: