Olen keräilijä. Kerään asioita ja tulen hyvälle tuulelle, kun kokoelmani karttuu. Puhun jälleen muumeista.
(Voit tässä vaiheessa lopettaa suosiolla lukemisen, jos kyseiset valkoiset perunanmuotoiset muumilaakson asukit eivät kiinnosta. En suinkaan tuomitse sinua siitä! Ymmärrän jopa. Ei tämä tee kaikkia onnelliseksi.)
(Voit tässä vaiheessa lopettaa suosiolla lukemisen, jos kyseiset valkoiset perunanmuotoiset muumilaakson asukit eivät kiinnosta. En suinkaan tuomitse sinua siitä! Ymmärrän jopa. Ei tämä tee kaikkia onnelliseksi.)
Viikonloppuna kävin Tokmannilla pikaisesti ja näin myyjän purkavan laatikoita. Laatikot olivat suorakaiteen muotoisia ja niihin mahtui sopivasti kuusi (muumi)mukia. Kysyttäessä sain mukaani pari laatikkoa, jotka roudasin himaan. Siitä sain päähäni tehdä inventaarion! Tähän oli tultu. Mukeja oli tämän verran.
Nuorena omia vanhempiaan tuli syytettyä ties mistä ja nyt aikuisenakin kallistun siihen: tämä on äitini syytä! Hänen ostama muki on järjestyksessään kolmannen rivin vasemman puoleinen keltainen Pikku Myy-muki, jonka kotoa lähtiessäni nappasin matkaani. Nämä mukit ovat minulle arkimukeja. Palasin hetki sitten juurilleni siinä, että tässä vuosien varrella olen tajunnut, kuinka muumimukit menettävät "arvonsa" ja kymppejä hinnoissa, jos yrität myydä sitä ilman tarraa. Tarraa, joka osoittaa sen, että muki on varmasti käyttämätön. Jossain välissä tajusin näiden mukien arvon, jonka siis mielestäni vain ja ainoastaan ostajat määrittelevät. Aloin itsekin "suojelemaan" näitä tarrallisia mukeja. Siellä ne olivat, laatikossa pakattuna peiton alla ullakolla. Kunnes ihan vähän aikaa sitten ostin itselleni kalleimman itse maksamani mukin. Joulusesonki "Talvinuotio" vuodelta 2008, 40€, ei tarraa. Silloin palasin juurilleni.
Nämä mukit, suloiset ja värikkäät muumit, olivat meillä kotona niin arjessa kuin juhlassa. Aina juhlissa jos äiti oli kattanut jotkut muut mukit pöytään, tätini kipitti kahvin tiputtua kaapille ja otti itselleen muumimukin. Ei äiti ostanut niitä 90-luvulla sen vuoksi, että niiden arvo on tänä päivänä korkealla. Ei hän säilyttänyt niissä tarroja. Ei niistä kielletty juomasta. Ne oli arkimukit meidän perheessä. Ja viikonloppuna minäkin tein niin. Otin muumit ja tein järjestelmän, jolla saan kaikki mukit tasaisesti käyttöön.
Lajittelin mukini viiteen osaan. Neljään vuodenaikaan sekä yhteen kasaan, missä on itselleni arvokkaimmat. Tämän arkisen päätökseni lomassa tein sen minkä itselleni lupasin: pesin kaikista talvisesonkimukeista tarrat pois ja otin käyttöön. Koskas muuten niitä käyttää, jos ei niistä glögiä tai muuta höyryävää juo, kun ulkona on pimeää ja kylmä!
Muut lajitelmat:
Tässä keräilyssä parasta on se, että molemmilla pienillä tytöillä on sängyn allaan laatikot, joissa on heille jo omia muumimukeja kapioinaan. Äitini peruja tämäkin! On sitten jotain mukaan annettavaa, kun muuttavat omiin koteihinsa, mitkä ehkä muistuttavat tästä toisesta kodistaan ja luovat turvaa ja tunnelmaa orastavaan aikuisuuteensa.
Eihän tämä kuitenkaan niihin mukeihin loppunut. Lapsuuteni muumifiguurit ja seinätaulut:
Ja voin kertoa, että noilla minifiguureilla on sitten leikitty! Jos niitä yrittäisin myydä, en varmasti saisi murustakaan siitä suuresta tunnearvosta, mikä minulla niistä on!
Mukaan mahtui myös jo poistuneet Seikkailumuumit, joiden lautasten kanssa on käynyt kaksikin kertaa, että olen tiennyt ostaneeni kaksin kappalein noita lautasia, hukannut ne johonkin hyvään jemmaan, ostaneeni lisää, hukanneeni ne ja nyt inventaarion muodossa niitä oli KAHDEKSAN!!! Kaksi meni tytöille kulhon ja mukin seuraksi, muut ovat onnellisesti käytössä. Nuo purkit ovat minusta kauniit, mutta niissä on se huono puoli, että tuo musta kansi jotenkin haisee ja tartuttaa hajunsa sisällä oleviin elintarvikeisiin. Säilytin yhtenä jouluna tuossa pienemmässä manteleita ja rusinoita, eikä niitä loppujen lopuksi voinut syödä, kun nen maistuivat yhtä pahoilta, kuin kansi haisi... :(
Pienet lusikat ovat käytössä meillä joko arjen juhlina tai oikeina merkkipäivinä! Nuoremmalle ostettiin juuri kasa juniorkoon aterimia, että on helpompi harjoitella aterimien oikein käyttämistä... On ainakin itse pieni tyttö pitänyt niistä paljon, ja omat suosikit ovat jo löytyneet, joita laatikosta käydään itse valikoimassa, jos ne ovat puhtaana...
Kuvista puuttuu vielä kulhot, kakkulapio, nuoremman aterimet ja lautaset. Lautaset on uusin keräilykohteeni, sai alkunsa noista Seikkailulautasista, joita yhtäkkiä löytyikin kätköistä useampi....
Minulle nämä muumit merkitsevät siis arkea. Mennyttä ja nykyistä. Hyviä ja ihania muistoja, joita itse muistan ja omalta osaltani yritän perheelleni luoda. Ja onhan ne kauniita. Ne on kokonaisvaltaisesti värikkäitä ja kuvat on selkeitä. Jokaiseen tilanteeseen on valittavissa oma mukinsa ja kuten nyt ne jaottelin, niin vuodenaikojen mukaan. Kyllä se päivä vähän mukavammalta tuntuu ja höyryävä juoma, kun sen saa juoda kauniista mukista. Niin kauan, kun minulla itselläni on hyvä olo näiden mukien (ja lautasten, kulhojen, aterimien...) kanssa sekä minulla on näihin arjen ylellisyyksiin varaa, aion tätä jatkaa.
Näihin muumikuviin! Meillä aloitettiin sunnuntaina jo joulunodotus glögillä, joululauluilla sekä lahjojen paketoinnilla, jotka on jo oikein hyvällä mallillaan, ollakseen vasta kolmas marraskuuta!!!
