sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Täydellinen perjantai

Perjantai! Ne on yleensä viikon parhaita päiviä, koska silloin ei tarvitse välttämättä tehdä mitään. Voi tulla päivän puuhista kotiin ja olla vaan. Herkutella tai katsoa leffan. Lauantait vaatii jo melkein jonkun suunnitelman, muuten ei niissäkään päivissä valittamista... :) Mutta perjantai. Tänä perjantaina lähdin lähes ex tempore ystäväni kanssa Kuopion Ikeaan. Meidän on tosiaan pitänyt sinne lähteä jo pari viikkoa, mutta koska auto vietiin viikkoja sitten huoltoon ja siitä on löytynyt sitä ja tätä uutta osaa kaipaavaa vikaa, niin uusia osia odotellessamme, emme ole päässet mihinkään. Kiitos kuitenkin kavereille, jotka ovat jaksaneet pari kertaa meitä kauppaan kuskata, ei elämä ilman teitä muutenkaan hääviä olisi perhe B!

Lähdimme siis tosiaan kello 8 aamulla ystävän kanssa ajelemaan Kuopioon, koska keskeneräinen tyttöjen huone on vaivannut. Suunnitelmat on ollut valmiina ja nyt pääsin vihdoin toteuttamaan niitä. Parin tunnin ajomatka mahdollisti myös kuulumisien vaihdon, vaikka lähes päivittäin muutenkin viestittelemme. Kiitos J, että jaksoit lähteä mukaan kuskiksi ja seuraneidiksi!

Aiemmassa postauksessa mainitsinkin, että tyttöjen huoneeseen on tulossa muutoksia ja nyt se tapahtui! Näistä oli päästävä siis eroon


...ja tällaiset saatava tilalle

Kuva otettu Kuopion Ikeasta!
Olen siis elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni perheessä, missä arvostetaan suomalaista. Muistan kuinka halusin joskus teininä ihan tavallisen valkoisen kirjahyllyn, mutta sainkin Laulumaa sarjasta kaksi erillistä kirjahyllyä, missä oli hyllyjen lisäksi kolme laatikkoa, Kyllä, ne palvelivat vuosia ja kestivät useat muutot ja kovan kulutuksen, mutta väri oli kirsikka eikä ollenkaan makuuni. Lisäksi niitä ei saanut vierekkäin, koska ylhäällä oli koristelistat. Silloin kuin minulla ei ollut mitään sisustuksellista makua ja lähes kaikki huonekalut olivat jonkun sukulaisen vanhoja, niin ne kelpasivat. Mutta nyt kun olen aikuinen, saan käydä IKEASSA! Huraa! Arvostan silti koko ajan enemmän suomalaista mutta myös arkea helpottavaa käytännöllisyyttä. Sinne jäi tältäkin reissulta monia ideoita ja haaveita kypsyteltäväksi ja ehkä myös suurempia tiloja ja omaa kotia odottavaksi... 


Ikeasta autoon pakattiin kaksi Minnen sänkyä (mitä ei valitettavasti näy Ikean sivuilta vielä, mutta uudesta kuvastosta ne bongasin!), niihin jatkettavat patjat, pari kehystä, ihania lasten kertakäyttöastioita (nuoremman neidin 5-vuotis juhlia varten) sekä uudet verhot tytöille ja kynttilöitä tunnelmallisia iltoja varten. Nokka kohti Jyväskylää missä mies jo odotti!




Siitä alkoi puuhastelu! Koko ilta puuhasteltiin, mikä onkin meidän lempipuuhaa. Tykätään molemmat tosi paljon tehdä käsillä ja ollaan monessa asiassa taitavia yhdessä ja erikseen. Purettiin kerrossänky ja vallattiin alhaalta kolmas (!) häkkivarasto kerrossängyn osien väliaikaiseen säilytykseen. Koottiin molemmat sängyt, toinen 135cm ja toinen 170cm pituuteen. Nämä ovat siis jatkettavat sängyt 80x200cm asti, mutta meillä toimii pienemmät näin alkuun. Olikin puhe kyllä, että seuraavat sängyt tytöt saa ostaa itse, patjat uusitaan kyllä paksummiksi, kun kasvavat vähän. Puuhastelun lomassa aloin siivota myös tyttöjen kaapin.

Meillä on jo hetken ollut käytössä yhden lelun tai asian periaate. Kun tyttöjen kaikki lelut olivat heidän saatavilla, ne enemmän ja vähemmän lensivät pitkin kämppää, eikä niillä syntynyt kunnollista leikkiä. Joku lauantaiaamu heräsin siihen, kun olohuone oli hyrskyn myrskyn ja yksi lapsuuteni kirjoista oli menettänyt sivun. Kysyttäessä vastaus oli isot silmät pyöreänä: "se oli jo valmiiksi revennyt". Hermostuin siinä määrin, että otin kaikki lelut talteen ja annoin aina yhden lelun tai asian kerrallaan leikittäväksi. Ja voi pojat kuinka se on toiminut hyvin! Kun lapsi ei näe jotain asiaa päivittäin, sen saaminen leikkiin tuntuu uudelta ja tutulta samaan aikaan. Nyt siivouksen yhteydessä järjestin lelut ja tavarat heidän saataville kaappiin, koska haluan, että he näkevät vaihtoehdot avatessaan kaapin, mutta aiomme jatkaa tätä yhden lelun tai asian periaatetta. Lapsiperheet, suosittelen! Leikki on enemmän leikkiä, eikä tavaroiden heittelyä, siivoaminen on järjestelmällisempää, koska lapsi tietää mihin mikäkin asia kuuluu ja se on ennen kaikkea nopeampaa. Lisäksi tästä on tullut paljon keskustelua vanhemman tytön kanssa, kun hän on pystynyt ilmaisemaan joistain leluista ja leikeistä, että hän ei enää halua niillä leikkiä. Mikä on täysin ymmärrettävää ja ihanaakin jopa, että meidän pieni mimmi kasvaa!

Mutta tällainen huoneesta tuli:







Tavarat saivat siis oikeat paikat ja ikkuna uudet verhot ja väriä vaihtavat tähtivalot! Huoneeseen on tulossa vielä pöytä ja kaksi tuolia, jahka saamme ne entisöityä ja luulen, että nuoremman sänky siirtyy kokonaan ikkunan alle, mutta sen näkee sitten miten kaikki mahtuu. Pöydän löysimme tori.fi:stä ja tuolit olivat tytöillä jo entuudestaan, nyt kun värit saadaan vaan vielä sopiviksi. Leikit kun ovat nykyään enemmän rakentelua ja puuhastelua kuin lattialeikkejä, niin aikeena saada myös nuorempi joskus meidän kanssa pöytähommiin tähän ruokapöydän ääreen, kun nykyään se on isomman koululaisen läksypöytänä ja nuorempi saa/joutuu yksin leikkiä huoneessaan läksyrauhan ajan. Vaihtelua siihenkin! Taulut ovat myös uusinnan alla, niistä kuvia myöhemmin.

Loppukevennyksenä siivouksen yhteydessä löysin lapsuuteni Kirjakerhon kirjoista Prinsessa Ruususen, joka paljasti muiston mieleeni. 

Olipa kerran tyttö, jonka nimi oli Reea. 
Hänelle pienenä tyttönä oman nimen kirjoittaminen osoittautui hänelle välillä hankalaksi. 
Hän ei nimittäin melkein ikinä muistanut, kuinka monta e-kirjainta hänen nimeensä mahtui. 
Eräänkin kerran hän maalasi äitinsä kanssa posliinimukiin hevosen ja sen selässä ratsastavan prinsessan.
Hänen äitinsä sanoi, että kirjoita mukiin vielä nimesi. 
R - E - E - E - E - E - E... 
Koska pieni tyttö ei muistanut montako e-kirjainta hänen nimessään oli, hän päätti jatkaa e:n kirjoittamista niin kauan kunnes se muistuisi mieleen. 
Eihän se muistunut. 
Ja näin ollen mukissa kultaiselta 80-luvulta edelleenkin lukee pelkkä REEEEEE. 
Sen pituinen se.

Muki on varmassa tallessa Seinäjoella varastossa, mutta kirjakerhon kirja paljastaa sen, minkä minä jo pienenä tiesin. 

Reea on nimenä hankalampi, kuin mitä te kukaan koskaan olette uskoneet.