Voiko ihanammin päivän enää alkaa,
onko ihanampaa aamua, kuin tää?
 |
| Miehelle lounaaksi saaristolaisleipää perunasalaatilla, kananmunalla ja katkaravulla plus vihanneksilla. |
Aamu alkoi melko mukavasti. En todellakaan ole yhtään aamuihminen; inhoan heräämistä sekä sitä, että joku puhuu minulle, ennen kuin olen kunnolla herännyt. Se on ollut tässä uusioperheessä vaikeinta oppia, että LAPSET PUHUU! Ne ei kertakaikkiaan ole yhtään hiljaa, varsinkaan aamuisin. Johtunee ehkä siitä, että lapset nukkuu kunnollisen pituiset yöunet, kun me aikuiset nukutaan vähemmän ja tämän kaiken tiedostaen: en siltikään mene ikinä ajoissa nukkumaan. Tänä aamuna puheensorina toisesta huoneesta ei ottanut ihan niin paljon päähän, koska hei. On perjantai!!! Päivistä parhain.
Mies lähti viemään koululaista kouluun, päiväkotilainen katsoi piirrettyjä ja minä käytin aikani hyödyksi siivoamalla tyttöjen huoneen. Ei, älä ymmärrä väärin! Meillä tytöt siivoaa ihan itse huoneensa, mutta lähinnä petasin sängyt ja imuroin, koska heidän huone muuttuu pyykkihuoneeksi niinä viikkoina, kun he ovat äidillään.
Tyttöjen huoneeseen on tulossa muutoksia toivottavasti piakkoin, kun pääsemme hakemaan heille uudet sängyt ja pääsemme eroon kerrossängystä. En ole ikinä ollut kerrossänkyjen fani, mutta ymmärrän niiden käytännöllisyyden tilojen ollessa rajalliset. Alkuun pohdimme, että eihän tuohon huoneeseen kertakaikkiaan saa kahta sänkyä, varsinkin jos haluaa tyttöjen pysyvän leikeissään omanssa huoneessaan, mutta bongasin sitten kaikin puolin mukavat rautaiset putkisängyt, joita pystyy säätämään lapsen kasvaessa. Haluaisin tietysti molemmille heti aikuisen kokoiset sängyt, mutta jostain pitää tinkiä. Pääasia, että pääsen kerrossängystä eroon, mikä ei ole ollenkaan makuuni. Lisää postausta tyttöjen huoneesta, kun sängyt saapuvat.
Aamupäivä meni ystävieni sekä tädin mussukan kanssa kaupassa kierrellessä, onnea K illan treffeille, joille asua etsimme :) Oli puhe, että menemme brunssille, mutta HIMYM toi ihmisiä jälleen yhteen. Fox-kanavahan esitti kesällä kaksi jaksoa peräkkäin, mutta nyt syksyn uusilla ohjelmapaikoilla jaksot muuttuivat yhdeksi jaksoksi eri ohjelmapaikalle, ja ystäväni olivat täysin missanneet sen. Haettiin siis pari subia, donitseja ja tultiin meille:
Kaiken tämän keskellä aloin miettiä sitä, kuinka paljon hetkiä mahtuu päivään. Aamulla heräsin puoli seitsemän jälkeen ja ystäväni lähtivät vatsat pullollaan puolen päivän aikaan. Kaikki tapahtui tässä välissä. Nyt kun yritän muistaa kuvata hetkiä blogia varten, huomaan, kuinka paljon tässä ehtii pienessäkin ajassa kokea ja nähdä asioita. Ei ole koskaan tullut näin konkreettisesti tämä asia vastaan! Kuinka yksinkertaiset asiat voivat joskus olla niin monimuotoisia! Kameran läpi kaikki jää paremmin muistiin. Miten tämän nyt selittäisin.
Tuntuu, kuin aamusta puoleen päivään olisin kokenut jo kokonaisen päivän. Tuntuu, kuin arkiset asiat, näitä joita joka aamu tekee, herää eloon ihan uudella tavalla, kun näitä miettii. Pysähtyy. Katsoo ympärilleen. Kuuntelee. Tekee jonkun pienen asian ja saa siitä hyvän mielen. Vaikka sitten sen pienen asian ympärillä olisi sata asiaa vinksallaan. Edellisen postauksen viimeinen kuva (usko hyvän tekemiseen) sai juuri kuvan. Tämän päivän.
Minun tämän aamupäivän hyvät tekemiset koskivat puhtaasti omaa uusioperhettämme. Ensin ajattelin sen olevan huono asia, (koska isompi on aina parempi), mutta ei. Jos ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan, ei voi huolehtia oman perheen, eikä varsinkaan laajentaa piiriään läheisten, työtovereiden, päivittäisten ihmisten ja tuntemattomien joukkoon. Kaikki alkaa pienestä. Kaikki on kiinni niin pienestä.
Minut teki iloiseksi tänä aamupäivänä nämä hyvät asiat:
- Pesin pyykkiä. Puhtaat vaatteet on mukavammat kuin likaiset.
- Siivosin tyttöjen huoneen. Minusta on ihanaa, kun saan sen omaan käyttööni niinä päivinä, kun tytöt on poissa ja kun tytöt taas tulevat, niin huone on siisti heitä varten.
- Tein miehelle lounaan. En voisi kuvitellakaan, että en huolehtisi siitä, vaikka mieheni kyllä olisi täydellisen kykenevä itse huolehtimaan syömisestään. Minun mieheni, minä huolehdin.
- Ystäväni tulivat viettämään kivan aamupäivän kanssani. Erakkoperhe B 
- Päivä on vasta puolessa! Pienet päivätorkut ja puuhastelua, kunnes mieheni tulee töistä.
Ja parasta tässä on se, että näitä syitä, ei tarvinnut edes miettiä :)
